Katson pohjaan joen sulaneen Vesi taittaa valon himmenneen Katson itseeni, katson sairauteen Itseni kaikesta vapautan Niin kylmä maa jolla makaan Tunnen sen liikkeen jokaisen Yhteen hetkeen mahtuu elämä Ajatukset virtaavat veden matkassa Niin lämmin utuinen ilma Kaukana aurinko silmiltä piilossa Maailman suljen nyrkkiini veriseen Itseni kaikesta vapautan Hetken kai luulin olleeni muualla Turvassa jumalten kostolta Missä kohdin kuljimme harhaan? Ei kukaan täällä voi sitä kertoa Varjona kuljen kuolleiden maassa Näen kaikki ympärillä kuolleina Joskus kai synnyin uuteen maailmaan En tiennyt sen päättyvän näin Kynnyksellä uuden uljaan ajan Yhä mietin miten tänne päädyin Kuinka loppumme sai alkunsa Kuka siitä oli vastuussa En nähnyt suurta petoa En kuullut lopun pasuunoita Kukaan ei tuhonnut aurinkoa Vain ihminen kylvi tulta Aikamme päättyi suruun ja ruttoon Veli veljeltään elämän niitti Missä kohdin kuljimme harhaan? Jäi kaikille jaettavaksi kuolleiden maa Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen Missä valo ei värejä näytä Kaikkialle levittäytyy tasainen niitty Vain taivas ylläni vaalenee Käy rauhaisena vierelläni tuuli Itse silmäni suljen ja itken Tänne jään, kaipuuta vailla Rikotun henkeni veden virtaan annan Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen Tyhjänä näyttäytyy ikuisuus ja aukenee Kuolleille kuolleiden maa
[English translation:]
The Land of the Dead
To the bottom of a thawed river I look Water bends the dimmed light I look into myself, I look into sickness And release myself from everything So cold the ground which I lie upon I feel it's every move Life contained in one moment Thoughts flow along with water So warm the foggy air Far the sun, hidden from my eyes In my bloody fist I enclose the world And release myself from everything For a while I must've thought I was elsewhere Safe from the gods' revenge Where did we go astray? Nobody here can tell As a shadow I walk in the land of the dead I see everyone around me deceased Someday, I must have been born into a new world I did not know this was how it would end On the threshold of a brave new era Still wondering how I ended up here How our ending commenced And who was responsible I did not see a massive beast Did not hear the trumpets of doom Nobody destroyed the sun Fire was sowed by man alone Our time ended in sorrow and plague Brothers killed by brothers Where did we go astray? Left for all to divide, the land of the dead I am there where everything starts and Where the light shows no colors An even meadow stretching everywhere Only the sky above me growing lighter A calm breeze is blowing beside me I close my eyes and weep Here I shall remain, without yearning My broken spirit I shall give to the streaming waters I am there where everything starts anew Eternity shows itself empty and opens up For the deceased, the land of the dead.