Silmänkantamattomiin jää silmät sokaisee Viima täynnä vimmaa viiltää läpi käsien Vuoret ympäröivät saalistaan, niin vailla uskoa Mistä voimme täällä elää? Mistä löydämme tien eteenpäin?
Kylmenee ilma vaikka päivä pitenee Ei metsä säältä suojaa anna Harvoin näyttäytyvät selviytyjät erämaan Taakse jääneet eivät pääse haudan rauhaan
Vuoret ympäröivät saalistaan, niin vailla uskoa Mistä voimme täällä elää? Mistä löydämme tien eteenpäin?
Ei elo kohtaa kuolemaa Ainoastaan kärsimystä ja tuskaa
Viety on kykymme kulkea Voimat askeleiden ehtyneet Heikkoina ja haluttomina Turmioon eksyneet
Taivaan paino laulaa kuorona Korviamme sen sävel piinaa Riistäen vapautemme, synnyttäen pelkomme Saa meidät säälin unohtamaan
Se kaikuu seinämistä Ilman halki kiirii Menetetty toivo viimeisten Vuoret ympäröivät saalistaan, seuraavaksi iskevät Mistä kukaan täällä elää? Mistä löytää tie eteenpäin? Susille jäävät uhreiksi heikot Vahvat saavat susien tahdon
Silmät sokeina seuraamme ääniä Vain ihmisluonto pahuudesta elää Vaisto ottaa vallan kun mieli kääntyy mustaan Ei näy taivalta jalkojemme alla
Suden loimi yllään, epätoivo apunaan Pian ensimmäinen tarttuu aseeseen Tekee lopun jumalanpilkasta ja hulluudesta Kun viimeinenkin syyllistyy murhaan
Näillä hyisillä poluilla Minne pimeässä ryömimme Sinne pedot vaeltavat Olemme esittäneet roolimme
Se kaikuu seinämistä Ilman halki kiirii menetetty toivo
Kuule tuomittujen huuto
Valo paljastaa veriroiskeet lumessa Teoistamme heijastuu matkamme määränpää
Ei elo kohtaa kuolemaa Kärsimyksen voi lopettaa Luontoamme pelkään Vaan enää en voi huutoja vaientaa
Niin sade viimeiset varjonsa langettaa Lakeudet muuttuneet hautausmaiksi Saman taivaan alla selviytyjät erämaan Sodan muiston tieltään tuuli pyyhkii
Se kaikuu seinämistä Ilman halki kiirii menetetty toivo Jo unessa kuulen tuomittujen huudon