Syvälle syövereihin mieleni mustiin meriin, vajoan alle aaltojen. Aallot kärsimysten, tuskan ja tukahdetun vihan, saa minut taas peitellä uniin syviin niin ahdistaviin.
Alle murheitten jään taas, alas vajoan. Täältä kotini löydän, kolkon temppelini.
Alla mustien aaltojen.
Nyt routaa kylmän kauden, pakkasia talviöiden Saapuvan odotan luokseni, minun tyyssijassani vihan syvän, tunnen liekin palon.
Ylläni lyövät aallot, kosketus kylmä talven, kesyttää ne jäädyttäen muureiksi temppelini. Ikiaikaisen tyyssijani.