Taas, aivan niin kuin noiduttua askeleeni viinat mua, sun kantakahvilaasi taas lasisi mun pöytään tuot, ja kurittoman katseen noin luot, se sekaisin mut saa!
Tästä kahvilasta, eilenkö vasta, etsin yhtä tuhmaa tyttölasta, joka ohimennen ikkunasta mua katsoi silmiin Sitä vieläkään en kunnolla tiedä, miten voit mun kaiken järkeni viedä, mua taluttaa kuin pässiä saa, kun muo katsot silmiin
Kun haaveistani havahdun, ja maksanut oon juomat sun, jo odottelen ensikertaa. saan huomenna taas uudestaan, käydä pikku kahvilaan ja jälleen kohdataan
Tästä kahvilasta, eilenkö vasta, etsin yhtä tuhmaa tyttölasta, joka ohimennen ikkunasta mua katsoi silmiin Sitä vieläkään en kunnolla tiedä, miten voit mun kaiken järkeni viedä, mua taluttaa kuin pässiä saa, kun mua katsot silmiin