Matala taivas on verta täynnä Sieluttomat ja voimattomat, säälittävät ihmiset. Tulipunainen auringonlasku, kivun täyttämänä – Säälittävä menneisyys valheellisia ideoita.
Kuoleman riemuvoitto juhlii, Tuhkalla peitetty elämän pelto. Kuolevaisten vinku repeytyy epätoivoisesti Taivas. Ja verellä täytetty maa.
Musta aamunkoitto – kuolema lähestyy väistämättä. Musta lasku täyttää sydämiä. Sapella imeydetyt valheeliset puheet, Veri hyytyi suunnittelussa lopussa.
Valo lasku odottaa väistämätöntä. Odottaa ja ei ole voimissa epätoivoa pidätellä. Kuolleissa silmissä jää jähmettyy kristailleksi. Kuolema on jo täällä. Siitä ei voi paeta.
Ihmiskunnan kuolema verellä on. Lumella peitetty elämän pelto. Tuhkalla peitä meidät unholassa. Ikuisuuteen. Meitä ei ole. Me lähdettiin ikiajoiksi.