On kauniina muistona Karjalan maa, mutta vieläkin syömmestä soinnahtaa, kun soittajan sormista kuulla saa, Säkkijärven polkkaa! Se polkka taas menneitä mieleen tuo ja se outoa kaipuuta rintaan luo. Hei, soittaja, haitarin soida suo Säkkijärven polkkaa!
Nuoren ja vanhan se tanssiin vie, ei sille polkalle vertaa lie! Sen kanssa on vaikka mieron tie Säkkijärven polkkaa! Siinä on liplatus laineitten, siinä on huojunta honkien. Karjala soi - kaikki tietää sen - Säkkijärven polkkaa!
Tule tule tyttö nyt kanssani tanssiin kun polkka niin herkästi helkähtää, Voi hevo surko ja hammasta purkoo kun sil on niin ihmeesti suurempi pää. Tule tule tyttö nyt kanssani tanssiin niin meill on riemu ja suvinen sää, Säkkijärvi se meiltä on pois mutta jäi toki sentään polkka.
Kun rakkaat rannat on jääneet taa niin vielä se kulkija lohdun saa, Kun kuuntele soittoa kaihoisaa Säkkijärven polkka. Se polkka on vain mutta sellainen että tielle se johtavi muistojen. On sointuna Karjalan kaunoisen Säkkijärven polkka!