Tuolla maailmalla harhailee minun onni jota kyllin paljon itkenyt jo oon kun siitähän se kärsi se jalo minun onni kun minun ruusuni oli talvi taittanut
Shostakovich, kuulen askelia vahvistimesta lisää masteria Merimiehenkatu, tappelija uhrina sivustakatselija
Sit kun on yksin on todella yksin oikeel on kaasu, keskel on kytkin joka hetkessä, nytkin on ryhti elämän mystinen syklinen rytmi
"Lakkaa leikkimästä elvistä jätkä!" On vaikeeta riidellä pelkistämättä "Edellinen riitakin selvittämät." Siit selvittiin, miksei me selvittäs tästä?
Eiköhän täs oo jo riidelty tarpeeks “Soittele sit ku oot viillelly rantees." Kyynelet vierii ku sanat on karkeet ei täs oo ennenkää pyydelty anteeks
“Mä lopetan kaiken!” Lopeta sitte! “Lopeta kulta!” Lopeta itte! “Sä oot mun katseeni sokea piste.” Ou, opetat mut olemaan sitkee
Pyörremyrskyn jälkeen siivoon jäljet seipäät, toivat huolet, veivät järjen pyörremyrskyn jälkeen, siivoon jäljet poimin maasta nuolet, keihäänkärjet
Ei sääli mua nämä talven kylmät viimat kun vilu jääti hellät mun tunteeni voi miten ikävästi täytyi käydä kun minun ruusuni oli talvi taittanut
Tuolla maailmalla harhailee minun onni jota kyllin paljon itkenyt jo oon kun siitähän se kärsi se jalo minun onni kun minun ruusuni oli talvi taittanut