Jos eksyn maailmasta ja harhailen metsään pimeään kun kaukaa kuulin naurua ja lähdin sitä etsimään
Ethän silloin estä minua hukkaan vaeltamasta kaikki on ehkä vain satua tahdon sen omin silmin todeta
Jostain kantautuu laulu tuo kauan sitten unohdettu sävel
Oon kuullut merestä niin kauniista ja niin syvästä ei oo milloinkaan kukaan ei oo koskenut pohjaa
Jos vaellan kuin oisin unessa on mukana kipinä toivoa pitelin sitä taskussa odottaen jotain suurta tapahtuvaksi ja silloin kuulin kaukaa laulua kuin muistuttaisi jokin minua
Jostain jonka unohtanut olin kauan sitten kadotin sen