Yksi pieni kyytipoika oli yksikseen. Se halus, että joku laskis luvun kymmeneen.
Kymmenen kyytipoikaa oli aivan niinkuin hän. Yks kertoi, kuinka jaetaan ja jäi vain yhdeksän. Lemmenjuoma yhdeksän myös löysi ottajan, Mut joku rikkoi pullon, joten jäi vain kahdeksan. Kahdeksas luuli lonkeroista selviävän, Se mustekalaan sukelsi ja jäi vain seitsemän.
Yhdelle kaikki, kaikille yksi, Näin tulee vajaakin pää täytetyksi. Yhdestä päädyn taas kymmeneen, Kymmenen jälkeen alkuun mä meen.
Seitsemän kyytipoikaa silloin kiven päällä huus, Yks umpijuovuksissa luuli olevansa kuus. Kuusi sanoi: "Tehdään puusta kyytipoika-piisi Ja siihen huippuun tähti, jos on sakaroita viisi." Viisi järsi kynsiään kuivuuden pelosta, Ne päätti vaihteenvuoksi juoda tuopit nelosta.
Yhdelle kaikki nyt, niin pääsen kymmeneen. Kaikille yhdet nyt, niin alkuun vielä meen.
Neljä oli unohtanut pukee solmion: Ei päässeet tanssimaan, jäi jahti mustan kolmion. Kolmas pyörä sanoi, että: "Tilaanko mä taksin?" Ne toiset sanoi: "Tilaa vaan, mut mepä mennään kaksin." Kaksi mietti, että kyllä tuli kännätyksi. Sit toinen sammu kokonaan ja jäljelle jäi yksi.
Yhdelle kaikki nyt, niin pääsen kymmeneen. Niin, ja... Kaikille yhdet nyt, niin alkuun vielä meen. Niin, ja... Kaikille yhdet nyt, niin alkuun vielä meen.