Aurinko polttaa ja mä istun seinustalla tämän kaupungintalon Ilma väreilee ja taivas kuumuutta hohtaa On vasta aamupäivä mutten jaksa päätäni liikauttaa Iltapäivän helle kohta mut lannistaa
Mä lähdin pois koska tunsin kuinka tuska täytti mun rinnan Pakenin, koska luulin osaavani unohtaa Nyt on iltapäivä, näin kangastuksen joka rikottu on Siellä missä sä oot on rauha rikkomaton
(kerto) Mullon jano lähteesi vettä Mullon jano kukkasi mettä Minun huuleni rohtuneet etsii vettä virtaavaa
kerto
Kuka otsaani viilentää ja kuumeeni parantaa? Kuka tulen tään rinnassani sammuttaa? Tää iltapäivän helle mua sormellaan osoittaa Kangastuksesta en voi vettä ammentaa
Mullon jano lähteesi vettä Mullon jano kukkasi mettä Minun huuleni rohtuneet etsii vettä virtaavaa, ja, ja