Yhtä toivon enemmän kuin muuta. Paljon sen vuoksi antaisin, Että tuntisit oikeesti Miten paljon sä haavoitit. Ja miten kerran toisensa, Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti. Älä väitä ettei sulla ole muka muistoo. Vai pidätkö sä mua tyhmänä, Jolla ei ole väliä? Itsetäänselvyytenä, lastenpalapelinä?
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi. Liikaa oot sen varjolla, Jo varastanut anteeksi.
Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa. Varsinkaan kun se mitään muuta ei. Mut tekisitkö sä uudestaan saman, Jos saisit valita? Onko sussa jäljellä, Palaakaan inhimillisyydestä?
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi. Liikaa oot sen varjolla, Jo varastanut anteeksi. Mistä sait sen käsityksen, Että noin voi tehdä toisille. Mut se mun täytyy kyllä myöntää, Sullon pokkaa ainakin.