Uuden nuken saanut pikku Maija on sinisilmän, keltakiharaisen Ja nyt Maijalla on riemu rajaton Silmät säihkyy, posket punoittaa
Uusi nukke niin hienona kulkee ja se silmiään aukoo ja sulkee Ja niin kaunis se on hymyssään tosiaan et ei lie vertaistaan!
Mutta unhottuna, hyljättynä aivan vanha nukkekoti nurkassansa on Sen pää on alas painunut, se laulavi murheissaan: \"En enää leikkiin kelvannut, näin yksin nyt olla saan.
Olin kerran mä Maijalle rakas jospa päivänkin taas saisin takas! Jollei muuta niin kaunis ja puhtoinen ja aina iloinen!
Vaan nyt on vaatteet kuluneet ja pois puna poskiltain Nyt kaik ovat mut hyljänneet oon turha ja arvoton.\"
Mutta pikku Maija on niin herttainen, hänpä noutaa nuken surevaisen Uuden nuken seuraan kun hän viepi sen, kohta ilolaulut kajahtaa!
Lalalallalalallaa, kaikki yhdessä tahtia tallaa! Lapsikullat, te nukkea vanhaakin siis kohdelkaa hellimmin!