Hiljaa iltaruskon hohde häipyy yöhön tummuvaan, Hiljaa niityn pienet kukkaset jo käyvät nukkumaan. Sydämeni riutuu ikävään, rauhaa vain en saa. Taakse polun mutkan hämärään turhan tuijottaa.
Odotin pitkän illan, Turhaksi tiesin sen. Kuitenkin pitkän illan Odotin toivoen, Että saisin taas nähdä mä sun, Että muistaisit unhoitetun. Odotin pitkän illan, Turhaksi tiesin sen.
Kerran aamu saapuu päivän kultamaan taas purppuroi, Kerran aukee kukka, linnunlaulu riemukkaasti soi. Sydämeni laula enää ei kanssa lintujen, Kaipuun siitä kerran myötään vei riemun sävelen.