kuin puinen lumi hiutale lastu karkaa tuuleen hän veistää kehdon lapselleen syntymättömälle hän kirjeen kotiin kirjoittaa kysyy rakkaimmaltaan sä tunnetko jo liikeensä uuden ajan siellä
on joulu yö vaan tykin nuo ei tuoneet joulun rauhaa on jouluyö vaan sotilaat ei saaneet joulurauhaa vaan vielä tulee joulu kun luonas olla saan ja päivä ilman sotaa me silloin kohdataan hän muistaa talot kylätien syksyn varjon siellä kun kulki loppun marraskuun kävi käsky mennä nyt päällä järven jäätyneen hän katsoo ikuisuuteen ja näkee taivas näkee kuu hän yli rajan kulkee
on joulu yö vaan tykin nuo ei tuoneet joulunrauhaa on jouluyö vaan sotilaat ei saaneet joulurauhaa vaan vielä tulee joulu kun luonas olla saan ja päivä ilman sotaa me silloin kohdataan
Hän näkee tupaan lämpimään, kun laukaukset raukee hän näkee kehdon keinuvan kun silmänsä nyt sulkee
on joulu yö vaan tykin nuo ei tuoneet joulunrauhaa on jouluyö vaan sotilaat ei saaneet joulurauhaa vaan vielä tulee joulu kun luonas olla saan ja päivä ilman sotaa me silloin kohdataan
vaan vielä tulee joulu kun rauha peittää maan ja päivä ilman sotaa mä kotiin tulla saan