Raskasta Joulua - Konstan Joululaulu - Ville | Текст песни

• Тексты песен
• Raskasta Joulua
• Konstan Joululaulu - Ville

Joulun aatto nyt saa, jo ilta tummuu ja hiljenee maa. Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon, kuka yksin näin kylmässä on? Pieni lapsonen vain, joka näin kiiruhtain jälleen kynttilän haudalle tuo. Paikka hiljainen on, tumma liikkumaton; äidin haudalle valon hän suo.

Liekin niin häilyvän tuo hauta rakkaimman hetkesi saa. Sitä katsovi silmin niin kaipaavin, sitä katsoo ja taas odottaa. Koska joulun hän saa, koska voi naurahtaa kera muiden kuin taas ennenkin? Mutta niin hiljainen koti yksinäisten on kuin puuttuisi siunaus sen.

Äänen hiljaisen, sointuvan nyt jostakin kuulevi hän, joka lämpimin lausehin lohduttaa, joka nousemaan katsehen saa: Älä huoliisi jää, nosta pystyyn taas pää. Joka hetki sun kanssasi käyn. Lapsi joulun mä oon, sinut vien kartanoon, josta lähdit. Sun valonas näyn.

Joulun ensimmäisen mä olla tallissa härkien sain. Sinne tähöset tuikkivat valkeuttaan, sinnä saapuivat tietäjät maan. Sitä saas viettämään sinun kanssasi jään, sinun joulusi kauniiksi teen. Sinä huomata saat: surun laaksot ja maat voivat peittyä kirkkauteen.

Raskasta Joulua еще тексты