Pakkasyö on, ja leiskuen Pohja loimuja viskoo. Kansa kartanon hiljaisen yösydän untaan kiskoo. Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan, kattojen päällä on lunta. Tonttu ei vaan saa unta.
Ladosta tulee, hankeen jää harmaana uksen suuhun, vanhaan tapaansa tirkistää kohti taivasta kuuhun, katsoo metsää, min hongat on tuulensuojana kartanon, miettivi suuntaan sataan ainaista ongelmataan.
Vaiti metsä on, alla jään kaikki elämä makaa, koski kuohuvi yksinään humuten metsän takaa. Tonttu puoleksi unissaan ajan virtaa on kulkevinaan, tuumii, minne se vienee, missä sen lähde lienee.
Pakkasyö on, ja leiskuen Pohja loimuja viskoo. Kansa kartanon hiljaisen aamuhun unta kiskoo. Ääneti kuu käy laskemaan, puissa lunta on valkeanaan, kattojen päällä on lunta. Tonttu ei vaan saa unta.
Tonttu -it's a tiny elf-like creature who helped farmers with their animals on the farm in old times. He's small, usually wears grey woolen clothing and maybe a grey or red "santa hat". He's kind, but shy of people... I'm translating "tonttu" into "gnome" here.
It’s a frosty night, and flames In the north flash glows People of the quiet mansion Haul through their dreams in the heart of the night The moon silently walks on its journey White snow is on the trees Snow is on the roofs But the gnome can’t sleep
Comes from the barn, stops in a snowdrift In front of the grey door In his old manner Towards the moonlit heaven Looks at the forest, where there are pines As the mansion’s protection from the wind Considered hundreds of directions Always with troubles
The forest is silent, under ice All life rests The rapids foaming alone Guarantee the hum of the forest The gnome half-asleep The stream of time moves on Ponders where it will go Where its source might be
It’s a frosty night, and flames Flash glows to the north People of the quiet mansion Haul through their morning dreams The moon is silently lowering White snow is on the trees Snow is on the roofs But the gnome can’t sleep