Kyllä sinä vielä korjaat meidät, paikkaat vuotavat haavat Sydämessä madonreikä, se haluaa mut sinne takas saada Tapasin sut ekaa kertaa kun olin viisi, raamatusta paratiisi Keskeltä valoa mä päädyin takas tänne, vaikka sinne jäi yhteiset ystävämme Mitä kuiskasit sen ikuisesti muistasin, sun läsnäolon tunnen aina luissani Sä tunnut samalta ku hautajaiset alle kolmekybäsenä, itsemurha ilman hyvästejä Sen kerran kokea saa, maa alla hajoaa, tunnen olevan vapaa Elämä alkaa ohi lipua kun me tavataan, on ollut ikävä sinua
Tyttö se souteli keskellä selkää, souteli yli sen lahden Niin mulla on ollut ikävä sua, että saisimme olla kahden Mulla on ollut ikävä sua, että saisimme olla kahden
On ollut ikävä. Riistät riistäjää, ei riita riitäkkää, ei Riitta kiitäkkää Ei yksinäinen pää yksinkertaisesti pysty näkemään miks se jätetään Haluun muistoks sun nännin, kuten pakaste se muisto on lämmin Hieron sun kasvoon tän vitun mämmin, luulin et oon sun selluliitin kaa selluliitos Hellune helluntai heitit mut helvettiin kiitos Vittu virumaan kallion kuruun viikoks, kiiras riivas riivit rintaonteloni siivoks Ei voita mitkään perjantaita pitkää, ei oltu sitkeitä sitkään Mut sä palaat, mua maan alla halaat, saan sut pala palalta Raita kasvoi kankahalla, kauniimpi ku paju Poika oli hiljanen selvänä, mut juovuksissa raju
Tyttö se souteli keskellä selkää, souteli yli sen lahden Niin mulla on ollut ikävä sua, että saisimme olla kahden Mulla on ollut ikävä sua, että saisimme olla kahden
Miten oikein pitää, syvälle naisen sisää, löytyykö mitää? Veri vetää itään, sillä lailla kieroon Tyttö niin hieno ja vieno, mut rakkaudenosotukset on rumia, näytä se temppu minkä teet kananmunilla Valuu sääristä sukkiin, hetkeks saa sut kukkii Sus on samanlaista ikävää ku hylätyissä pyörissä, sateen lyömissä, ajan syömissä Ja sun hameesi pituus on muistutus siitä et aikasi hituu Luotu ei oo kestämään, et pysty tuloani estämään Mut turha huolestuu, antaa syksyn tulla ja oot kaunis kuin kuolleet puut