Verkkokalvoista jo palanut on pinta irti Vorteksin pyörteissä, hengissä vielä silti Ytimen keskeltä pois valuu nestettä Tätä se et kestä, katoat hetkessä Edessä ikuisuus tän ajan syötävänä Tein kaiken aikanaan väärin, lopussa on myönnettävä Myöhässä vähän, lähes huipun saavutin Pintaa raaputin, ei se estänyt tätä Liekit välähtävät, pupillit räjähtävät Yksin sut tänne jätän, ei hätää Kaikki parempaa siellä minne mä pyrin Antaa hiljaisuuden yöllä vyöryä mun yli
Tultu aikaan, ristil ollaan Mun ruutupaitaan voi pelaa ristinollaa Ku aika jättää sä saat mun säilykepurkit Vedä vatsa auki, pue mut, tee musta turkis Elä ku vuoressa mun vuorissa Ukraina on kaunis vielä tähän aikaan vuodesta Sun maat on vaan pienen pienii tilkkuja Jätät sä pisteit vai pilkkuja? Sinä aamuna näin erikoisen unen Unen mikä ei loppunutkaan kuolemaan Mut se oliki vaa myöhäs Ja tuli ku olin aamiaismurojani syömäs
En ole koskaan maistanut karambolaa Vaikka olen useasti sellaiseen törmännyt Sanoin, ja huomasin silmäni periferiassa niskasi ojentuvan kohti Olin juuri kääntymässä ottamaan vastaan suudelmasi Kun horisontti kalpeni valkoiseksi Ja paineaalto vei sinut pois
Minä sen sijaan mutiloituneena Syntiin langenneena, logoihin leimaantuneena Olin nollissa, upouutena olmina Piikivi hollilla, savitauluun tekstaan skeeman Luon omat lakini, "fuck faktat", sanoo fakiiri Navaton natiivi, alaston Kari Satiiri Enkä puukuvia pyllistä tai kumarra Nään ruman rumana, on enää yks jumala