Vaiti tuijottaa ikkunastain Ruudun takana kasvot kuin puolikuu Mua etsineekö vaiko lastain Pimeydessä pilkahtaa kyynärluu
Sen läpi elämän aarteenaan säilyttää Vaan ei kotiinsa pyydä kuin ystävää Ei se yöksi jää Se ei yöksi jää
Kuka luopuisi kuolemastaan Kuka luopuisi vapahtajastaan Kuka luopuisi kuolemastaan Kuka luopuisi vapahtajastaan
Vaiti tuijottaa ikkunastain Ruudun takana kasvot kuin puolikuu Varjo viikatteen tumman vaatteen Tiedän ettei se voi olla kukaan muu
Väsymättä vierelläs kulkee Viimehenkäyksen käsiinsä rinnallaan Niin hellästi syliinsä sulkee Sukii hiuksesi luisella kammallaan
Kuka luopuisi kuolemastaan Kuka luopuisi vapahtajastaan Kuka luopuisi kuolemastaan Kuka luopuisi vapahtajastaan
Kuka luopuisi kuolemastaan Kuka luopuisi vapahtajastaan Kuka luopuisi kuolemastaan Kuka luopuisi vapahtajastaan Kuka luopuisi kuolemastaan Kuka luopuisi vapahtajastaan Kuka luopuisi kuolemastaan Kuka luopuisi vapahtajastaan