Kun synnyin aamuun harmaaseen kaarne raakkui puussa Aitiain en koskaan nahnyt kuol han illan suussa Isa minut syliin nosti ja katsoi pienta lastaan Oisit saanut piruparka menna aitis matkaan
Nalka,kurjuus seuranani nuorukaiseks vartuin Niin kuin isa,minakin kuokan varteen tartuin Sitten ukko sairastui ja kituuttaen kuoli Viime sanat,piruparka, ala surra huoli
Lapi tuiverruksen,tuiskunkin pystypain ma kuljen Ilman isaa,aitia surut sieluun suljen En pelkaa paivaa viimeista en pelkaa kuolemaa Vaan hymysuin taa piruparka lahtee aikanaan