Illuusio menneestä, hetki tulevasta Petetty mieli vailla unen suojaa Nietos hento päällä pettävän jään Harhailen kohti viimeistä matkaa
Valheitasi pitkään seurasin Vaistojasi ihailin Kosketus.... Haureus valtaa heikon ihmisen Vieden totuuden Autuus peittää jäljet tekosi
Viimein nousen ylle pimeyden Kohtaan pelot eilisen Ääntäsi niin vaimeaa hetken kuuntelen Seesteiset on kasvot petoksen Kauneus pahuuden Turtuu aistit, hiipuu kylmä katse murtuneen
Hetken luulin sen jo lähestyvän Ajan tiedän koittaneen Kylmä viima… Syvällä luissani vaeltaa Kutsuu kuiskaus tuonelan Hiljaisuus, päätös ajan patinan!
Revi jo pois, viillä se irti En enää kestä taakkaasi Nyt kehtolaulun mustan viimeisen Saat kuulla keskellä vainojen
Hallusinaatio kauneudestasi Estääkö katumuksen? Päästä irti vainotar sulojen Niin nouset ylle jokaisen
Viimein nousen ylle pimeyden Kohtaan pelot eilisen Ääntäsi niin vaimeaa hetken kuuntelen Seesteiset on kasvot petoksen Kauneus pahuuden Turtuu aistit, hiipuu kylmä katse murtuneen