huudan apua, mut kukaan ei kuule sydämen repien palasiksi tuules mä tiedän, pystyn jatkamaan lupaan itselleni pysyy vahvana.
Sana: katson taivast, näen lentävii lintui niiden sadat siiveniskut tahdittamas itkui .. kukaan ei huomaa, ja yksi tippui kun elämä ei tarjonnutkaan onneen pääsylippui mikä oikein, mikä väärin, kuka vastaa ..mustavalkokuva tuskaani kuvastaa kulissejen rakentamist kuka enää jaksaa halu elää, vai poispääsemisen tarve kasvaa missä ratkasu kun on kädessä sydän ja mitä enää tehdä kun ei mikään tunnu hyvält missä auttava käsi, missä vastaus kysymyksiin ..missä tieto etten olis enää yksin helppo antaa periks ku ei tiiä mitä maalis ..elää kuplassaan ku kultakala vaasis sirpaleita keräten pelkäs epätoivos et joskus vois elää muutenki ku elää toivos.
Viviana: huudan apua, mut kukaan ei kuule sydämen repien palasiksi tuules mä tiedän, pystyn jatkamaan lupaan itselleni pysyy vahvana.
Sana: olin pohjal, sä toit valon elämääni sä autoit mua näkee eläväni väärin .. sä otit kädestä kiinni ja nostit silmät säihkyen enkeli valoa loisti. .. se hetki, se tunne katsoen silmiin tunsit saman tunteen samal kuulen salaisuuden pelastat mut, silität mut uneen. mitä tänään, mitä huomenna .. päivä päivältä lähempänä kuolemaa mitä tänään, mitä huomenna .. avasit silmäni, nyt näen kulkea. auringonsäteet, kyyneleet ja sanat myrskyn jälkeen akut ladattava elämä hauras, pienempi paha jättää järki, sydämellä valittava.
Viviana: huudan apua, mut kukaan ei kuule sydämen repien palasiksi tuules mä tiedän, pystyn jatkamaan lupaan itselleni pysyy vahvana.