Varačun jället on sie, kus on rohkien luut Sammal kallivoh tartuu, kus on kuattu kai puut Pedäi yksinäh seizou, louhel ei kuadunuh Ga linduloin laulupuukse piduhuttah ei päinnyh
Keldaine kuu kuundelou Paimoilapsien papatuksii Unohtettu kalmužin mustelou Huavoin lehtien lepetyksii
Kivel dai puuul, tulen vellil, taivas viškuau tuleniškuu Poijat kiänyttih tuattoloin kalmoih sellin - kivi ei pala, ga ei kazva puu... Liikkumatoi kallivo, kolot kui kirgujat suut... Yksinäzen hongan juures On pienen rahvahan luut...