On karavaanissa Aika painaa jarrua Ja leiri laittaa tien varrelle Mä tutut valot nään Ne auttaa koti-ikävään Jää autovanhus parkkipaikalle Yöbaarin kaunista Roosaa Ohittaa ei voi milloinkaan Hän ainut syy kun on Jäädä nojaan pajatson Shellillä öisen Parkanon Kun vilkas valtatie Peltikaravaanin vie Kaupungin valomerta päin Niin arvaan kyllä sen Sieltä koskaan löydä en Hymyä mä jonka äsken näin