Jyviä ei akanoita, nyt ois noita kolmioita, outoja säätöjä, mitä siitä onhan noita, muistatsä vielä kun, PORE OLI PINKKII! Se olis taas ihan vitun diippii.
Velihän se tuntee ne lakat ja nopeat, kokkaamisen maksuksi suvun pöytähopeat, anna ny piuhalle, tuu vähän vastaan, totuus on se, että pelkuri velat maksaa.
Turha se on jostain sateesta marista, toisen käden sormetkin löytyy Sörkan kanista, virastopaperit aivan liian kinkkistä, täytyy varmaan kysyy sieltä vinkistä vinkkiä, kytät on salakkamyynnist' ei ollu näyttöä, se oli pelkkää perjantaista sekakäyttöä, naapuri kysyy että mikset käy töissä, mullahan on duunii, se on pysyä öissä.
JUNO:
[CHORUS]
Yön pitkät tunnit voi spottaa tuttuja, matkal baarist himaan pääs niil on huppuja, semisekis ja loiventavat huomiseen, yks risti kaks, askellukset takas juomiseen.
Yön pitkät tunnit voi spottaa tuttuja, matkal baarist himaan pääs niil on huppuja, plehat silmil kun pupillit on laajat, tää biisi puhuttelee, jos on sekakäytön vaara.
THONOSLONO:
ÄHHH! Kaikki tietää, sama meno päällä kaikis lähiöissä kiertää, ÄHHH! Kaikki tietää, et' se vaatii mitä se vaatii, jos sä oot kotoisin sieltää,
Ei tartte kertoo sulle miten se tapahtuu, kaikki sen tietää vaikkei kaikki osaa siihen varautuu. Ei oo kummaa, eikä outoo, kaikki nugetit samassa jamassa ettimässä sitä louvoo,
Kaikki mitä tulee, menee, oli se sitten missä ikinä, jos on hinta kanssa elelee, ylivarojen, velkavankeudess', kotona tivataan jos on kortti, TV-shoppi, nettiposti, Stokkan kortti tai Visa Elekt-rosvo, tiliottees pelkkii baariostoi, kahenkybän nostoi.
ERÄ-KOIRA: Mitä sä siihen sanot? THONOSLONO: Totanoi! ERÄ-KOIRA: No voi voi voi!
THONOSLONO:
Tää jengi vyöryy kehän takaa, lähiöistä, Helsinki, Espoo, Vantaa, kaikki melkein sitä samaa kamaa, ainoo ero niin petaa ku haluu makaa, asuinalueesta riippuu makaa(?), ÄHHH! Täält' me tullaan, ollaan aina tultu ja tullaan tulevaisuudeski, se on Thonoslono, Erä-Koira, Juno, Inho(?), Avikan Prinssi, A-K-A Stadikan kingit.
JUNO:
Lähiöbaaris pubi-ruusu onkin saalis, vaik sattus scoraan, niin meininki on maanist', eikä kellään oo liikaa bucksii tuhlattavaksi ja jos kävis flaksi, niin vois pummii matkalla yhet hatsit himaan, duunaa käynttikorttis tuut firmaan laittaan papereihin liimaa, liimaa yhteen ne paperit, (JESSS!)
Sekakäyttö on se sana, eiköhän se korkeintaan joskus yläasteel ala. holla back, jos sä snaijaat, mist mä jauhan ku kuullut oon myös niin et'vaan lääkkeet saa rauhan ja psyyke ei kestä, jos se puhtaal vesil pestään, niin minkä takia aikuist ihmist pitäis muka estää, raadoittamast, tai vierottaa jostain kamast, ku ittestäs on kiinni kuinka paskas jamas oot. Päivii, vuosii, kuolemasta kuosii ja viikatemieski yliannostusta suosii.
[CHORUS]
PARK CITYN PARTISAANI:
Niille, jotka ei osaa avaa suutaan, syvälle vajoo himas tuskissaan huutaa, päänsisäl, sun oma pahin vihollinen, joka ilta toivoo et' tää olis päivist viimenen, narukaulas, uuteen aamuun heräät, selkä seinää vasten joudut ittees kerään, toiset löytää ratkasun, toiset tarttuu flindaan, psyykelääkkeet pystyy taas griinaan.