keskiviikko räntää. sama tarina taas, ei hyvää päivää.
Arjen sankari, ilman tuntuvaa. Laittaa kenkiä jalkaa, on lasia maassa. Pienen elämän päässä hän äkkiä häviää.
Ei pysty käsittelemään, ehkä sittenkin suuren suuri, pieneksi hetkeksi. Arjen sankari, sataa tuhkaa.
Viha voimana kasvaa niin, sankari nahkansa luo. Iloista laulua iltaan, on rappiollista elämä.
Harmaan nyänsit mustaan vie, musta on ainoa tie. Hän hakee avaimia, menneessään tiensä päässä, sormet jäässä. Eikä taas kiirettä minnekään.
Ei pysty käsittelemään, ehkä sittenkin suuren suuri, pieneksi hetkeksi. Arjen sankari, sataa tuhkaa.
10.5 torstai aamu alkaa. hän hakee voimaa, tämän päivän sarkaan. arjen sankari nousee ja käy kaupungin korkeimpaan torniin käy. Ei hae avaimia mennessään, tajuaa tulleensa tiensä suhteen järkensä purkutuomioon.
Ei pysty käsittelemään, ehkä sittenkin suuren suuri, pieneksi hetkeksi. Arjen sankari, sataa tuhkaa.