"Seis seis seis seis!" huutaa ääni, pääni räjähtää Yhdestoista hetki käsillä, keskellä päivää, keskellä elämää Keskellä suojatietä punaisissa valoissa seison Veitset sielussa kahvaa myöten
"Älä liiku!" käskee räyhähenki, toivoo nähdä vainaan Aikoo tappaa, teki minusta mielisairaan Tänne kävin kadun varjopuolta, ajovalot häikäisee Syrjäytynyt olen mutten huomiotta enää jää
Kymmeniä muistoja sekuntiin pusertaa Iloa, surua suoraan verkkokalvon pohjaan palaa Katsonko filmin loppuun vai kuvaisinko lisää? Äänet voimistuvat, kohta olen pelkkä muisto enää
Tähän on lääke varmasti En saa kieltomerkkejäsi noudattaa Luovuttaa En antaudu vaan vapaudun
Viimeinen kuva, se kaikista kaunein Sitä voisin tuijottaa ikuisuuden Ylittääkö raja vai yrittääkö jaksaa Jarrut kirskuu, ääni huutaa: "älä liiku, älä liiku"
Katseeni nousee kengistä, edessä vihreä valo Paljon on kerrottavaa, mietin mistä aloittaa Ehkä siitä kun valitsin: ottaa askel vielä, askel vielä