Haaskoja ja lokkeja ihmishaaksirikkoja Sumu rantaviivalla siivilöi freoniaaltoja Mantereet kai liikahtivat, meri metrejä vajosi Suuri sininen vetäytyi jättiläisaalloksi
Egokatastrofi Humaani tsunami Evoluution sykli Edessä epilogi
Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy, aika paeta, lähtölaukaus Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy Varmin keino päästä hengestään on jäädä rantaan makamaan
Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy, aika paeta, lähtölaukaus Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy
Neljä päivää, juoksu ylämäkeen jatkuu, on korkealle ehdittävä Kolme päivää, liike lihakset rikkoo, veri happona kuohuu Kaksi yötä matkaa on, rajat ja raajat on auki, ei passeja tarvita, sillä Lentokentän päähän pääsi puolet Loput on kuolleet
Kramppaavilla jaloilla raavittiin kalkkiviivoja Ei ollut enää tunteita, vain kooma ja amok-juoksua Rannekello, pulssimittari, rakennekynnet, vahvin voittaa Merkkikengät tahmeina kynsien haljettua
Tien vasempaan laitaan köyristyvät nuo, jotka uskossaan katseensa ylös luo Taikauskon, kiihkoilun ja vainon sain jättää taakseni, kun toisen laidan hain
Oikealla ylpeät laulaen hoki: "Sankari on kuollessaan parhain toki" Marssivat ankat jonossa vesirajaan Me muut, me muut juoksimme keskeltä ja lujaa
Neljä päivää Kolme päivää Kaksi yötä matkaa on Lentokentän päähän
Kuolemasta kuolemaan antibiootit estivät yhä uudestaan Haluan levätä, en juosta enää, kliimaksien intervallit jättää Vedän, vedän, vedän ,vedän happea ja ehkä jaksan metrin Juhlistaisin lepoa, kuolemaa, ei, ei, haluan sittenkin taistella kilpailussa täällä Hukkuvan planeetan pinnan yllä
Neljä päivää, juoksu ylämäkeen jatkuu, on korkealle ehdittävä Kolme päivää, liike lihakset rikkoo, veri happona kuohuu Kaksi yötä matkaa on, rajat ja raajat on auki, ei passeja tarvita, sillä Lentokentän päähän pääsi puolet Loput on kuolleet [x4]