säe: jolloin suur' oli Suomeni valta, laaja laulun ja soiton maa: Vienan päältä ja Valdain alta Suvannon suurten vetten taa. Jolloin Suomeni kansa sorja, ollut ei lännen, ei ounaan orja, jolloin Kalevan kalpa löi ja leimusi tietäjän taika.
bridge: Kauvas valliten merta kahta Permin purret kulki, kauvas kaartaen Pohjanlahta Kainuu satamat sulki,
kerto: Loitos Karjalan kannel kaikui, kauvas kantoi Jäämin jous, Taara-huutoja rannat raikui, kussa Yösalon purret sous. Silloin suur' oli Suomen kansa, Suomen leijona voimassansa, silloin heimoni kunniaa koko Pohjola julisti julki.
säe II: Josp' ois Väinämö harmaapäinen silloin tarttunut valtikkaan, taikka lähtenyt Lemminkäinen sukunsa suurena kulkemaan, noussut heimonsa herttuaksi, veljeskansojen kaitsijaksi, Väinän rannoilta Ruijan suulle torvien soida suonut!
bridge II: Vaan ei kutsua kuullut kansa, raikunut torven tahti kansa ei tietänyt Kalevan tiestä, veli ei tuntenut veikkoaan.
Josp' ois astunut silloin miesi, kansani yhtehen tuonut, temmannut miekkasi, rastinut tiesi, valtasi vaajat luonut!
English Translation:
Chapter III: The North Declared The Glory of My Tribe
So came the age of Väinämö, the golden age of Finland, an age of wisdom, skills and spells, an age of songs and heroes,
verse I: when great was the power of my land, a vast land of song and music: from Viena, to foothills of Valday past the wide waters of Suvanto. When the graceful people of Finland, was no slave to west or wickedness, when the sword of Kaleva slashed and blazed the seers' spell.
Bridge: Long ruling two seas voyaged the ships of Perm, far circling the gulf of Bothnia crowding the havens of Kvenland
chorus: Afar echoed the kantele of Karelia, long reached the bows of Jäämifolk screams of Tharapita blared from the shores, where the sloops of Saaremaa swam. Then great was the people of Finland, Finlands' lion at its' pride, then the glory of my tribe was witnessed by the North.
Verse II: Should a grey-haired sage had then grabbed the sceptre or a had a young noble went and travelled as first of his family, risen a duke of his tribe, herder of his brethren, from the shores of Väinä to the mouth of Ruija let the clarion call!
Bridge II: But no man heeded the call, no clarion to give the sign no man knew the way of Kaleva a brother did not his brother know.
If only a man had stood forward, united my people, taken his sword, cleaved his way, forged a true power!