Syvä iskumme on, viha voittamaton, meil' armoa ei kotimaata. Koko onnemme kalpamme kärjessä on, ei rintamme heltyä saata. Sotahuutomme hurmaten maalle soi, mi katkovi kahleitansa. ::ei ennen uhmamme uupua voi, kuin vapaa on Suomen kansa::
Kun painuvi päät muun kansan, maan, me jääkärit uskoimme yhä. Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan yks' aatos ylpeä, pyhä: Me nousemme kostona Kullervon, soma on sodan kohtalot koittaa. ::Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on, se kasvaa, se ryntää, se voittaa::
Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa, yks' suuri on Suomen valta. Sen aatetta ei väkivoimat saa pois Pohjolan taivaan alta. Sen leijonalippua jääkärien käsivarret jäntevät kantaa. ::Yli pauhun kenttien hurmeisten päin nousevan Suomen rantaa::