Veljeni oot nuori ja vapaa kuin virtaava vesi, sun rantatöyrään luokse lensi lintu joka sydämeesi pesi ja aurinkomme nousee, se hiljaa mailleen vaipuu. Neljä vuodenaikaa taas ympyräksi taipuu. Unohdutte siihen puiseen pihakeinuun sylikkäin, on ensirakkaus kirkas, vaan kestääkö se näin? Kun vaihtuu juhlapöytä yhteen onnen muruun, käy huomaamatta reitti suudelmasta suruun. Siis rakasta vielä, kuin et muusta tietäisi, pidä sylissäsi ettei hän pelkäisi. Rakasta vielä, mun veljeni, mun veljeni, mun veljeni..