Tää niitä aamuja on kun en tiedä kannattaako nousta vai jäädä vetää peitto yli pään ja hautautua alle kivisen kuoren
Aamuyössä sydän yksin lyö eikä pääse läpi surujen vuoren pelko pimeyttä pitkin liikkuu tuntuu niinkuin päivää ei tulisikaan
Kertosäe: Ja silloin kuin henkäys aamutuulen jokin täyttää tämän pienen huoneen se mut viimeinkin herättää
Kertosäe2: Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä minut pystyyn kiskaisee elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä mua eteenpäin rohkaisee
Elämän nälkä Eteenpäin rohkaisee
Verhot sivuun liukuu ja katson kuinka valo pois työntää varjon joka sieluni yöhön kietoi vaikka irti siitä päästä tahdoin
Kun maahan lyöty eikä kukaan voinut yli syvän virran mua kantaa elämä välissä taivaan ja maan elämä syksyyni valonsa tuo
Kertosäe: Ja silloin kuin henkäys aamutuulen sen täyttää tämän pienen huoneen se mut viimein herättää
Kertosäe2: Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä minut pystyyn tempaisee elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä mua eteenpäin rohkaisee