Minun veljeni Jan oli kulkuri vaan kodin hylkäsi hän sekä maansa kaiken jätti hän sen, oli onnellinen kun vain soitella sai kitaraansa kotitölli niin ahdas ja harmaja on sydän täällä on raskas ja laulamaton minä ymmärrän sen miten onnellinen ol' mun kulkuriveljeni Jan
Minun veljeni Jan halus tanssia vaan siellä maantiellä tanssi on työnä siksi lähti hän pois, että soitella vois näin hän selvitti sen sinä yönä täällä painavat huolet mun askeliain niiden vuoksi se askele raskas on ain minä ymmärrän sen miten onnellinen ol' mun kulkuriveljeni Jan
Minun veljeni Jan iloluontehellaan tytöt hurmasi täällä ja tuolla vaikka minnekä vie veli veikkosen tie ol' häl' ystävä ain joka puolla minä luota en lempehen tyttösien minut petti mun rakkaani ainoakin minä ymmärrän sen miten onnellinen ol' mun kulkuriveljeni Jan
Minun veljeni Jan palas vihdoinkin vaan oli vuodet jo uurteita luoneet niin kuin olleet jo ois kaikki laulunsa pois siellä maanteiden mutkissa kuolleet kotitölli se sittenkin turvaisin on se on ahdas mutta ei rakkaudeton minä ymmärsin sen, olin onnellinen muttei ollut mun veljeni Jan.