Etäällä pohjan mailla hylätty järvi on, nimeä saaret vailla, ja ranta alaston. Hein`ajalla sen sulaa jää, kun kesä Lappiin kiirehtää; mut syyskuun yö sen aallot taas jälleen jäädyttää.
Ja vuoret kuvastuvat sen kalvoon sinervään, ja lappalainen silloin käy kalaa pyytämään. Siell` uipi sorsa suruton, ja peuralaumat rannall´ on, ja taajat sääskiparvet pimentää auringon.
Ja kerran tietää tahtoi nyt lappalaiset nuo, kuink, syvä olla mahtoi Inarijärvi tuo. Köys` katkes; laulu kuultihi ”Niin syvä on kuin pitkäkin!” – Sen syvyyttä ei ole mitattu sittemmin.
Oi, järvi pohjolassa, sä köyhä-maineinen, ei toista maailmassa sun laistas, poloinen; siell` lymyss` olet vuoriston hylätty, halpa, arvoton, ja lyhyet on kesäs ja talves pitkät on.