Tapio Rautavaara - Isoisän olkihattu | Текст песни

• Тексты песен
• Tapio Rautavaara
• Isoisän olkihattu

Mä tässä kerran ullakolle yksin kapusin
Ja sattumalta vanhan kaapin siellä aukaisin,
Mä sitä pengoin, mitä lienen oikein etsinyt,
Niin löysin vanhan olkihatun, tästä kerron nyt.

Sen pölystä kun puhdistin ja sitä kääntelin,
Ja ullakolle vanhan arkun päälle istahdin,
En aikaa tiedä, miten kauan siinä viivähdin,
Kun isoisän tarinaa mä hiljaa muistelin.

Ol' kerran pieni hattukauppa sivukadulla,
Niin pientä kauppaa nykyään et löydä todella,
Ja siihen puotiin isoisä kerran piipahti,
Hän kauan etsi, olkihatun viimein valitsi.

Vaan valinta se tuskin siinä aikaa vienyt ois,
Kas syy on toinen, hennonnut ei millään mennä pois,
Kun kerran katsoi myyjättären silmiin sinisiin,
Jo kaikki hatut ostanut hän kohta olis niin.

Näin kului aikaa sinisilmäin vuoksi tosiaan,
Nyt romanssi niin kaunis kohta puhkes kukkimaan,
Ja joka päivä iltasin, kun kello tuli kuus, niin
nähtiin eräs herrasmies ja olkihattu uus.

Odottavan sulkemista pienen myymälän,
Ja kahden nuoren kulkevan luo puiston hämärän.
Ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt voi,
Kun kera syksyn lehtien hääkellot heille soi.

Näin kuvat kulki muistoissani hämys ullakon,
ja mietin kuinka kaunis sentään ihmiselo on.
Vaan miten vähän jääkään meistä muistoks tulevain,
kuin isoisän tarinasta olkihattu vain.

Mut ehkä ajan tomun alta joku toinenkin,
joskus pienen muiston löytää niinkuin minäkin.
Näin isoisän olkihattu sai mun laulamaan
ja vanhan kaapin kätköihin sen laitan uudestaan.

Tapio Rautavaara еще тексты