Metsään on tullut jo syys,
loputon yön hämäryys,
vain hongat huokaillessaan
suojaavat kukkia maan.
Hongiston suojaan on
jäänehet pienoiset,
metsäorvokit nuo
syksy unhoitti maasta pois.
Yksinäin allapäin saavun kukkien luo,
poimin ne armaallein,
anteeksi saan,
tien onnelaan
tunnen taas löytäneen.
Niin kesä saapuu jo uus,
kukkien uus ihanuus,
metsässä puut vihannoi,
sunnuntain hääkellot soi.
Vierelläin pohjan näin
kirkkohon morsion,
metsäkukkia on
jälleen kimpussa morsion.
Hymyillen tietäin katseet yhtyvät nyt,
vain me tunnemme sen,
on matkan pää onnemme tää,
syy metsäkukkien.
Tapio Rautavaara еще тексты
Оценка текста
Статистика страницы на pesni.guru ▼
Просмотров сегодня: 1