Tapio Rautavaara - Päivänsäde Ja Menninkäinen (1949 Versio) | Текст песни

• Тексты песен
• Tapio Rautavaara
• Päivänsäde Ja Menninkäinen (1949 Versio)

Aurinko kun päätti retken,
Siskoistaan jäi jälkeen hetken
Päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo mailleen hiipi;
Päivänsäde, kultasiipi
Aikoi juuri lentää eestä sen,
Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;
Se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi
Milloinkaan elää päällä maan

Katselivat toisiansa -
Menninkäinen rinnassansa
Tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
Mutten ole eläissäni
Nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa, vaikka loisteesi mun sokeaksi saa -
On pimeässä helppo vaeltaa.
Jää luokseni, niin kotiluolaan näytän sulle tien - ja sinut armaakseni vien!"

Säde vastas: "Peikko kulta,
Pimeys vie hengen multa,
Enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä;
Ellen kohta valoon lennä,
Niin en hetkeäkään elää saa!"
Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin,
Kun menninkäinen yksin tallustaa,
Hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on
Ja toinen yötä rakastaa.

Tapio Rautavaara еще тексты