Vain merimies voi tietää miten luonto rakastaa Kun tuuli laivaa keinuttaa sen uneen tuudittaa Vain merimies voi tietää miten luonto kurittaa Kun myrsky laivaa ravistaa se ulvoo raivoaa
Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto hymyää Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää
Vain merimies voi tietää miten kaipuu kaukomaan Voi veren saada polttamaan sen tuntee suonissaan Vain merimies voi tietää miten kutsuu synnyinmaa Kun laiva jälleen samoaa päin kotisatamaa
Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto hymyää Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää
Vain merimies voi tietää mitä aava tarkoittaa Kun häipyy taakse tuttu maa ja meri aukeaa Vaan merimies voi tietää miten pieni onkaan maa. Kun laivaltansa kurkistaa hän joka satamaa
Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto hymyää Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää
Vain merimies voi tietää miten neito rakastaa Kuin kiertää monta satamaa ja aina uuden saa Vain merimies voi tietää miten jää tuo kaipaamaan Vaan aina muistoissaan on tyttö synnyinmaan
Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto hymyää Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää