Näin syöksyy maapallo radallaan ja aika kulkee kohti loppuaan oudot valot veteen heijastuu rautakukkiin kivi lakastuu
Kylmä usva yllä sairaan kaupungin sinä olet taalla kuitenkin
Oli sisälläni ovi raollaan sinä avasit sen aivan kokonaan läpi maailman, läpi tulen, kaaoksen nyt kulkee rinnallani toinen ihminen
Peini hetki, lyhyt iäisyys jonka lämpona on sinun läheisyys on tämä heki sinun, minun, meidän yhteinen Kenties ihmisajan tunti viimeinen
Oli sisälläni ovi raollaan sinä avasit sen aivan kokonaan läpi maailman, läpi tulen, kaaoksen nyt kulkee rinnallani toinen ihminen
Подобно падению с Орбиты, Время движется к концу, Странные огни отражаются в воде, Камень увядает в железных цветах (О_о), Над больным городом распростерся холодный туман, Но тем не менее, ты здесь. Внутри меня была чуть приоткрытая дверь, Ты открыл ее полностью, Мы идем рука об руку Сквозь мир хаоса и огня. Лишь миг, мимолетная вечность, - Чье тепло - это близость к тебе, Этот момент только твой, мой, только наш, И возможно - это приближающийся последний час. (и опять про дверь)