Siihen aikaan näillä mailla oltiin vielä paljon vailla eikä kukaan kummempaa kaivannut kai. Tanssittu ei pitkin yötä, illoin riitti puhdetyötä, kapaloissaan kehitys möllöttää sai. Toista oli Viipurissa, karjalaisten kaupungissa, siellä vanhat vaihtuivatkin uusiin säveliin.
anssia sai siellä aina, arkena ja sunnuntaina. Helppo oli tiensä löytää kohti oikeata pöytää. Jos vain joku kielsi: ei, ei, ei toinen sanoi heti: hem till mej. Sellainen ol Viipuri sellainen on Viipuri karjalaisten kaupunki. Siellä painaneet ei huolet, ystävät kun kantoi puolet, surra saivat hevoset, laulu kun soi. Pyöreen tornin hämärässä, pöydässä niin hilpeässä ilo oli irrallaan niin kuin vain voi. Kaikki viihtyi Viipurissa, karjalaisten kaupungissa, siellä vanhat vaihtuivatkin uusiin säveliin. Tanssia sai siellä aina…
Ties hää Knuuti poja passas, että syvämes ja vassas viipurlaise rakkaus assuupi vain. Torkkelista sain mie muiston alla koivun kauniin puiston rinkelii ko siult mie kerranki sain Muistat sie myös jottai muuta taisihan mie saaha suuta Monrepoos myö kuuta ko niin kahen katseltiin. Tanssia sai siellä aina…