Rantakivissä, tammen oksissa Kuiskivan kuulen sen Tuulen viimeisen lempeän Ennen viimoja pakkasen Jos matkustat, tuuli, kaupunkiin Jossa tyttöni asustaa Mekko ruskea yllään Ja sadepisarat hiuksillaan
Kerro että häntä odotan Unohtaa et saa Kerro että kerran vielä tie Yhteen meidät vie Yhteen meidät vie
Jos myötä syystuulten vieraisille Nyt saapuu tuo neitonen Teen mä hänelle syksyn lehdistä Seppeleen kultaisen
Jos kevään aurinko hiuksillansa Taas tulevan hänen nään Silloin vuoteelle kukkien Kanssain painakoon tyttö pään
Kerro että häntä odotan Unohtaa et saa Kerro että kerran vielä tie Yhteen meidät vie Yhteen meidät vie
Vaan jos kultansa on hän unohtanut Ja toisen jo on Mun kerro taivaaseen lähteneen Minut kuolema korjatkoon
Kerro että siellä odotan Unohtaa et saa Kerro että kerran vielä tie Yhteen meidät vie Yhteen meidät vie