Painajainen Aukiolla hiljenee, hyytyy huudot pimeyteen Tuppeen miekat vihdoinkin painuu Jälkeen taiston ankaran on aika levon rauhaisan Veljet vartioi, muut uinuu Sydän hakka vieläkin Miehet makaa jännittynein lihaksin Vaikka leiri hiljenee ja uni tulee hiljalleen Ei henget rauhaa saa Piinaa, huutaa Painajainen taiston tuoksinaan palaa Riivaa, raapii Painajainen haavat uudelleen avaa Käy soturit uuteen hyökkäykseen, uudelleen ja uudelleen Armeija vihollisen luovuta ei Kaatuu veljet sivuitta, ei kukkaan säästy kivuitta Vääryys hallitsee mittei Niin vangit näkyjen Makaavat uneksien Elävät kauhut tuskineen, iskevät miekan viholliseen Hautaavat veljen kuolleen