Synkän saapuen he tulivat etsien miestä nukkuvaa, avutonta saalistaan Suoja varjojen, nurmi alla jalkojen Äänetönnä yössä salamurhaaja työssä
Tuonelaan miestä viedään taas Kuolemaan, syyttömänä tuomitaan Mutta maailmaan henki palaa riivaamaan oikeutta hakemaan
Tupa hiljainen, henkäisy viimeinen Ei osannut aavistaa, mikä unessaan odottaa Hahmo synkänlainen, ei mies eikä nainen Mukaansa pyytäen, kättänsä ojentaen
Sieluni uhraan jos vain kasvaa saan (Onhan sanasi kyllä, tuhoa päälle maan ei säästy edes rakkainpasi, buahahahaa) Niin mä teen siirrän kaiken ajasta ikuisuuteen