Ja niin sun hengitys höyryää, kun katsot mua. Nään et tunne mitään, sä oot kuin jäätä.
Sitä haluu vaan rakastaa, ja tulla rakastetuks, eiks nii? Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. On aina mahis tulla loukatuks, eiks nii? Ja tyttö sä oot hyvä, vähä liiankin. Mut jos mul on sun sydän, sä oot liian kii. Muistan kyl ku oli kipinöitä kosketukses, sä pystyt valaisemaan mun päivän sun olemuksel. Voitiin tehdä mitä vaan halutaan, niin kiinni että mikä vaan satuttaa. Ku ensiks jumaloidaan jokaikist kasvonpiirrettä, niin miten ihmees toisen päivän pilaa ilmeellä.
Sä et tiedä miten mä teen sen, ku mä teen sen. Sä et tiedä missä mä meen, ku meen. Et haluaisit kaikki kuihtuis kasaan ja kuolis. Mä en enää vanno niinku ennen. Ja niin sun hengitys höyryää, kun katsot mua nään et tunne mitään. Niin etäinen ja niin jääkylmä, en saa kiinni, ote lipeää. Sä oot kuin jäätä.
Katsoit vähän kysyvästi. Et kai sä luullu tätä pysyväksi? Miten mä muutuin lämpimästä niin kylmäksi? Niin yht'äkkii, niin nopeesti ja pysyvästi. Ennen kauneimmat sanat oli sua varten, mut niihin mä en enää kykene. Korusanat kuolee huulille, katse kylmenee. Hymyt hyytyy, ilme synkkenee. Ku astuttais aina kaks taakse, yks eteen. Tanssi tyhjän pääl ei johda minnekkään, ja tekemättä mitään saan sut itkemään.
Sä et tiedä miten mä teen sen, ku mä teen sen. Sä et tiedä missä mä meen, ku meen. Et haluaisit kaikki kuihtuis kasaan ja kuolis. Mikään ei vaan oo niinku ennen. Ja niin sun hengitys höyryää, kun katsot mua nään et tunne mitään. Niin etäinen ja niin jääkylmä, en saa kiinni, ote lipeää. Sä oot kuin jäätä.
Astutaan eteen, taakse, taakse, eteen. Taakse, taakse, eteen. Eteen, taakse, taakse, eteen. Taakse, taakse, eteen. Astutaan eteen, taakse, taakse, eteen. Taakse, taakse, eteen. Eteen, taakse, taakse, eteen. Ja niin sun hengitys höyryää, kun katsot mua nään et tunne mitään. Niin etäinen ja niin jääkylmä, en saa kiinni, ote lipeää. Sä oot kuin jäätä.