On sunnuntai, sä tulet luokseni heti aamulla, ehkä jo odotin sua Jaat kanssani, lehden ja jäähtyneen kahvin sä olet mun, ystäväni nimesi on yksinäisyys.
Sä oot mun, kun valot on sammuneet sä oot mun, kun pöytiä siivotaan sä oot mun, se mitä viivan alle jää kun muut ovat menneet mun, juhannusheilani, sä oot mun viimeinen valssini, sä oot mun voin syliisi mä painaa pään voin luottaa ystävään sä vuokseni jäät.
Kadulla nuori pari, vaunuissa nukkuva lapsi narussa ilmapallo, sydämen muotoinen hyvää ystävänpäivää, huutaa naapurin mummo ja sä oot mun, ystäväni uskollinen yksinäisyys.
Sä oot mun, kun valot on sammuneet sä oot mun, kun pöytiä siivotaan sä oot mun, se mitä viivan alle jää kun muut ovat menneet mun, vapaudenhintani, sä oot mun viimeinen naulani, sä oot mun voin syliisi mä painaa pään voin luottaa ystävään sä vuokseni jäät.
Ja jokainen, päivä on ystävänpäivä ja sä oot mun, aina mun, ikioma yksinäisyys.