Sulanut lumi oli muodostanut sydämen lähelle kotiani Rinnassani refleksi, osuen mielen silmiini "Et nauti koskaan siitä mitä... Aina muutat kevättuulen..."
Silmät kuin melodia jota kaipaus laulaa Ylös katsahtaessaan, tähtitaivas kodilta tuntumaan "Saanko koskaan rauhaa haaveilta..." "Elossa vain kun olen unessa..."
Epätietoinen odotus Huumantunut aktiivisuus Viaton käsi viel pitää ylhäällä takomaani terää Sisimmät niin kiirastulessa Giljotiinin syleilyssä Sisimmät niin kiirastulessa
Sielujen, mielten valtameri Kaikki yhdessä tunteiden kaatosade Aallot ja mainingit, tyynny ei tuuli, realiteetti Vihdoinkin näen oikein vedessä kuvani Myrskyksi tyyni
Järkeä, selitystä ethän koskaan etsisi Mielen varjot sinussa on, jos käännät valosi Hukkukoon henkinen tasapaino Kaikki niin Sokea armosi, tai loputon valtameri Menetetyn paratiisin kyynelissäni Uiden ikuisuuteen Elämäni jää hyvästi...