Sukuvika on se kun suksi ei luista, elämäni ladulla sen huomata sain. Rautaiset hermot ja ranteissa ruista, toisilla on mutta minulla ei lain.
Suottahan ne suuret herrat työttömyyttä pohtii, eihän tätä maailmaa sen valmiimmaksi saa. Meikäläinen työnsä ääreen nukkuakin tohtii, säästän työtä niille jotka sitä haluaa. Isäukko enimmäkseen oli latillansa, unenlahjat perinnöksi häneltä mä sain. Äitimuori lekotteli laiskanlinnassansa. Vaan linnaa en mä saanut, mutta laiskan nimen vain.
Sukuvika on se kun suksi ei luista, elämäni ladulla sen huomata sain. Rautaiset hermot ja ranteissa ruista, toisilla on mutta minulla ei lain.
Sukuvika on se kun suksi ei luista, elämäsi ladulla sen huomata sait. Rautaiset hermot ja ranteissa ruista, toisilla on mutta sinulla ei lain.
Saivat minut puhutuksi Ruotsin maahan hommiin, kuntakin se riemumiellä matkarahat soi. Vaan joka markan upotin mä autolautan rommiin ja körökyyti kulkijan taas kotikylään toi. Jonkin aikaa olin minä varatöiden vanki, etelässä valtatietä kun mä tervasin. Vaan takasin mä palasin taas niin kuin pumeranki. Tervaahan se työ on ollut mulle muutenkin.
Sukuvika on se kun suksi ei luista, elämäni ladulla sen huomata sain. Rautaiset hermot ja ranteissa ruista, toisilla on mutta minulla ei lain.