Outtaa tyttö tienposkessa yöllä suluhastaan Kuu paestaa kapaleena, hanget hohtaa Lpusa poeka kaavvan sitten tulla häntä vastaan Soe kaakana aesakello, hän reessä rakaasa kohtaa
Kuu paestaa helleesti Kuollu aijjaa kevveesti
Värjee kuu öestä hankee Ee suluhosta varjoo lankee Kiitää reki järven selekee Etkö jo tyttöni pelekee?
Ee tiiä tyttö, jo kaavan aekoo on suluho ollu vaenaa Hiljanen mies ee mittään virka, totisena hevosta ohjoo Kelemeet sormet tyttöön tarttuu ja kylymään syliin paenaa Kirkuvvoo neitoo mukanaan viep kohti haavvan pohjoo
Kuu paestaa kuolllu ajjaa Kohti manan maijaa Viep tyttöö mies kylymän käjen Hautumuahan Vehmasmäjen