Mul on suuntana aurinko, tähdet ja kuu ja tavoitteena taivaanranta.
Minä kuljen aina vain eteenpäin ja elän päivän kerrallaan.
Maa alla jalkojen kotini on ja kattona tähtien vyö.
Siinä vuoteeni on mihin painan pään ja peittona tummuva yö.
En tunne mä kiirettä laisinkaan,
sillä kerran kuitenkin levon saan,
niin kuin toisetkin mullassa maan.
Siellä onneni on missä kulkea saan, sen toiveeni säteet luo,
joka päivä tuo uutta tullessaan, minkä kohtalo mulle suo.
Kun jaksa mä jatkaa en matkaani, siellä jossain on polkuni pää,
missä viimein ummistan silmäni ja painan turpeelle pään.
En tunne mä kiirettä laisinkaan,
sillä kerran kuitenkin levon saan,
niin kuin toisetkin mullassa maan.
Siel ei itke ystävä yksikään, ei kukaan jälkeeni jää.
Vain tuikkivat tähdet ja allani maa, mun loppuni nähdä saa.
En tunne mä kiirettä laisinkaan,
sillä kerran kuitenkin levon saan,
niin kuin toisetkin mullassa maan.
Vesku Jokinen & Sundin pojat еще тексты
Оценка текста
Статистика страницы на pesni.guru ▼
Просмотров сегодня: 1