Musta kuu on taivaalle kivunnut Almanakasta sivuja kohdalta kadonnut Vielä ei pitänyt kuuran nurmea peittää Eikä aurinkokellon viikkoja edistää
Aamukasteen aikaan Jäistä pihaa raivaan
Hetkeksi haihtunut olo on palannut Heinäisen tuulen vire viimaksi vaihtunut Aikatauluista hankala selkoa ottaa Kun ei pakkasaamuja osaa elokuussa odottaa
Aamukasteen aikaan Kaivon pintaa kairaan
Vaikea on kohtia peiliä tuijottaa Helpompi työntää neula silmään kuin lankaan pujottaa Kielen päällä tuntuu maku köyden pajuisen Vaan tukehtumaan tarvii paksumpaa